Harjoitusviikko kevään korvalla

Tarkoitukseni on kertoa viikon 12 harjoittelustani. Aloitan kuitenkin viikko-ohjelman läpikäynnin jo sunnuntailta 19.3.2017, koska tuolloin olin vielä HHTeam20 viikonloppuleirillä Vaasassa. Ensiksi on kuitenkin esiteltävä itseni. Olen 28-vuotias kestävyysjuoksija Kalajoelta ja työskentelen laatuinsinöörinä Kalajoen Teräs Oy:llä seitsemättä vuotta. Kestävyysjuoksuun olen siirtynyt hiihdon parista vuonna 2009, mutta edelleen harjoittelen myös hiihtäen. 

Vaasassa tehtiin hyvä viikonloppuleiri, jonka sunnuntaiaamu alkoi 6,6 kilometrin mittaisella aamulenkillä. Pääharjoitus tehtiin Botniahallissa, jossa minun ohjelmassani oli 8x1000 metrin vedot. Juoksin kilometrin vedot siten, että ajat menivät seuraavasti: 3,17-3,13-3,10-3,08-3,10-3,05-3,00-2,51. Palautuksena hölköttelin 200 metrin lähtöpaikalle kulutellen aikaa noin 2 minuuttia. Palautuksen aikana sykkeet laskivat noin 165 paikkeilta hieman alle 110. Palautuksen aikana sykkeen lasku osoitti ihan hyvää kuntoa, koska pääsin seuraavaan vetoon suhteellisen tuoreella tunteella. Harjoituksesta jäi todella positiivinen maku, vaikkakin vauhdit olivat vielä aika helppoja. 

Maanantaina harjoiteltiinkin sitten jo kotimaisemissa Kalajoella. Perinteisesti maanantaisin käyn pitämässä Kalajoen junkkarinuorisolle kuntopiirin, eikä nytkään maanantai tehnyt poikkeusta. Menin kuntopiiriin pyöräillen 5,2 km:n matkan, joka toimii samalla alkuverryttelynä. Itse kuntopiiri kestää 45 minuuttia, jonka pyrin tekemään kovalla teholla. Kuntopiiriin kuuluu kestävyysurheiluun sopivia liikkeitä, joiden kestot ovat puolesta minuutista minuuttiin, ilman palautuksia. Kuntopiirin päälle pelattiin puolen tunnin sählypelit, jonka jälkeen annoin kotimatkalla fillarille kyytiä vielä osittain jäisillä pyöräteillä. 

Tiistaina hiihdin 36 kilometriä Kalajoen hiihtomajan laduilla ja kävinpä siinä samalla hieman merenjäälläkin suksimassa. Keli oli liukas ja vapaan tyylin sukset toimivat moitteettomasti. Tämän talven ainoaksi hiihtokilpailuksi jäi maakuntaviesti, mutta ehkä ensitalvena terveyden niin salliessa kalenteriin sopisi useampikin kilpailu. 

Keskiviikkona kävin GoFitin salilla pyörittämässä juoksumattoa. Alkuverryttelyiden jälkeen juoksin 3x1000 metriä vauhdilla 3,00 min/km. Vetojen aikana maksimisykkeet kävivät 164 lyönnissä, mutta vaikka harjoitus sinällään meni suhteellisen helpolla, niin kylläpä sisällä juoksemisessa tuleekin armoton hiki. Matolla tehtävä harjoitus on kuitenkin viimeaikojen jäätiköllä juoksemiseen verrattuna huomattavasti kehittävämpää, kun saa keskittyä pelkästään juoksemisesta nauttimiseen, eikä tarvitse pelätä liukastumista. 

Torstaina vuorossa oli ihan normaali palauttava juoksulenkki, jonka juoksin jäätikköisellä metsätiellä ja osittain ihan metsässäkin. Matkaa kertyi 15,2 kilometriä ja aikaa kului 1 h 12 min. Kyseisellä lenkillä jalkaa tuli nostaa välillä korkealle ja ojat tuli ylittää spurttaamalla ja pitkällä loikalla. Tykkään juosta nimenomaan tällaisilla erilaisilla alustoilla palauttavat lenkit, koska jalat saavat erilaista rasitusta verrattuna asfalttitiellä tehtyyn harjoitukseen. 

Perjantaina olin suunnitellut juoksevani mäkiharjoituksen. Minun tuli kuitenkin osallistua työpaikan virkistysiltaan, joka sisälsi moottorikelkkailua ja saunomista, joten tiesin, että illalla en enää ehdi harjoitusta tekemään. Heräsin aamulla vajaan tunnin aikaisemmin mitä normaalisti ja aloin tekemään aamupalaa klo 05.00. Pyöräilin perinteiseen tapaan töihin 4,61 kilometrin matkan ja jätin työvaatteet työhuoneeseeni. Lähdin juoksemaan mäkitreenipaikalle (Hiekkasärkille) ennen kello kuutta ja päätin tehdä vedot lyhyessä, noin 150 metrin pituisessa mäessä. Juoksin mäkivetoja 10 kappaletta kiihtyvänä ja nautin nousevasta auringosta ja hiljaisuudesta. Kesäiltaisin samankaltaista hiljaisuutta ei nimittäin pääse kokemaan Hiekkasärkkien hienoissa maisemissa. Juoksin takaisin työpaikalle ja kävin suihkussa. Aloitettuani työnteon huomasin, että olin huomattavasti virkeämpi, mitä tavallisesti. Vaikkakin pyöräilen töihin päivittäin sykettä nostattavalla vauhdilla, niin olipahan oikean harjoituksen tekemisellä ennen työpäivää vain paljon piristävämmät vaikutukset. Perjantai-iltaa jatkettiin työporukalla aina iltaan saakka ja nukkumaan ehdin hieman kymmenen jälkeen. Tuntui, että päivää oli jo pitkästi takanapäin, vaikkakaan normaalista rytmistä en ollut juurikaan poikennut. 

Lauantaiaamuna kello herätti metsätöihin, joista olen ottanut lauantaisen perinteen. Olin veljeni kanssa päivän metsässä ja pyrin tekemään töitä ”kilpailuhengessä” siten, että saisin enemmän puita kasaan mitä veljeni :D Metsäpäivän jälkeen olen yleensä aivan puhki, koska metsätyöt ovat huomattavan paljon raskaampaa ja pidempikestoista verrattuna juoksuun. Metsätyöt toimivat omalta osaltaan myös lihaskuntoharjoituksena, koska sahan kannattelu ja puiden vetäminen kasaan on sykettä nostattavaa puuhaa. Metsätöissä parasta on kuitenkin oman työn jäljen näkeminen, kun päivä on saatu valmiiksi. Sopivasti harvennetussa metsässä on myös mukavampi juoksennella ja tehdä niitä palauttavia juoksuharjoituksia. Lauantai-iltana tein vielä palauttavan harjoituksen juoksemalla 16,2 kilometriä aikaan 1 h 17 min. Keskisyke oli 131, mutta jaloissa tuntui kyllä aamun pitkä harjoitus metsässä. 

Aurinko paistaa jo lupaavasti!

Tuleva juoksukesä lähestyy nopeasti ja harjoittelun puremista voi seurata ainakin seuraavissa kevään kisoissa: Norpan lenkillä Ullavassa, maantieviestissä Kälviällä ja SM-maastoissa Heinolassa.

Tapani Kärjä